Our Wedding 1 - Hääviikko

Päivää ennen häitä stressi ja perhoset olivat asuttaneet mun masua jo ainakin viikon. Välillä jännitti ihan niin, että oksetti. Okei kuulostaa kuvottavalta, mutta niin ne tunteet vaan kulki vuoristorataa paniikista vaaleanpunaisiin pilvilinnoihin, koska päivässä tuntui olevan aivan liian vähän tunteja kaikkien asioiden hoitamiseen. Jos olinkin ajatellut pyhittäväni hääviikon rentoutumiselle niin ne unelmat kaikkosivat hyvinkin nopeasti. Blogihiljaisuus oli valitettavasti välttämätön, vaikka kaikki nämä asiat olisinkin jo silloin halunnut jakaa kanssanne. <3

 kuva: health.howstuffworks.com

Hääviikko meni sellaisella univajeella mitä ihminen vaan voi kestää ja täytyy sanoa, että onneksi olin sentään jo kesälomalla koska keskittymiskykyä mulla ei kaiken univelan jälkeen ollut. Ma-la välisenä aikana nukuin 3-4 tunnin yöunia, koska - uskokaa tai älkää - meillä tuli ihan hirveä kiire kaikkien hääjuttujen kanssa. Oli palaveria valokuvaajan kanssa, hääpuvun ja solmioiden hakemista Hyvinkäältä, alusvaatteiden ostoa, karkkirasioiden kokoamista ja täyttöä, vieraskirjalappusten etsimistä (syy löytyy osiosta muuta pientä kivaa ja jännää), photoboothin valmistelua, valssin opettelua, kaunistautumista rakennekynsillä, ripsillä yms., kävin suunnittelemassa kampausta kampaajan luona, hiukset piti värjätä, skumpat hakea alkosta ja muutoinkin hakea alkoholittoma juomia, ohjemat&menu + pöytäkartta Hey Lookin toimistolta jne.jne.

Mulla oli viiden päivän aikana viisi migreenikohtausta joista puoliin tehosi hitaasti lääke, kun taas loput piti vain kärsiä. Sain myös ensimmäisen Liisa Ihmemaassa- syndroomaksikin kutsutun kohtauksen: sängyssä maatessani makuuhuone mun ympärillä kutistui kunnes se pimeni kokonaan.

TOP3 suosikkidraamat hääviikolta

Kolme päivää ennen häitä

kuva: speechsuccess.com

Bestman H ilmoitti, että joutuu valitettavasti vetäytymään tehtävästä. Miehelle tämä oli aika kova isku ja kyseinen bestman olisi ollut juuri se joka antaa papille sormukset kirkossa. Onneksi Mr.N:llä oli kaksi muuta bestmania, joten hääpäivän hommissa tämä ei suurta kaaosta aiheuttanut. Bestmanin lähisuvussa oli kuolema vieraillut eli ihan hyvä syy hänellä kyllä oli. Onneksi H kuitenkin jaksoi osallistua häihimme vieraan roolissa mistä me ja erityisesti Mr.N oli hyvin otettu.

Kaksi päivää ennen häitä 

kuva: manism.com

Tammikuussa ostimme miehelle kalliin pukusetin liiveineen ja paitoineen. No testasimme sitten sitä paitaa paria päivää ennen häitä ja ajateltiin kokeilla kalvosinnappeja hihoihin. Paljastui, että paidassa ei ollut kalvosimille reikiä (ei edes siinä napin alla sellaista valmista paikkaa) vaikka se oli nimenomaan meille sellaisena paitana myyty. Minä kauheassa migreenissä astelin miehen kanssa (koska se on niin huono reklamoimaan mitään) Stockalle ja esitettiin asiamme. Koska paitaa oli sovitettu ei sitä voinut vaihtaa vaikka paita oli myyty meille väärillä tiedoilla (olimme kertoneet kalvosinnapeista jo ostovaiheessa). Tätä logiikkaa en vaan ymmärrä, että jos sulle myydään esim. vessanpönttö ja paljastuukin, että siitä puuttuukin noh...vaikka se huuhtelupainike...niin kyllä minun mielestä tällainen asia kuuluu myyjän hyvittää/korjata. Ostotilanteessa oli myös tehty selväksi, että pukua varusteineen käytetään vasta heinäkuussa.

Mun pää meinasi hajota siinä kassalla niihin kirkkaisiin valoihin ja tähän uuteen kivaan pikku tietoon, että miehelle pitäisikin ostaa uusi 80€ pukupaita ja Stockalta ei edellisestä paidasta mitään hyvitystä heru eikä uutta sopivaa meille löytyisi koska mies tarvitsee slim- mallisen paidan ja heidän korjauspalvelunsa tekisi ostettuun paitaan kalvosinnapeille reiät maksua vastaan viikossa. Se sama myyjä seisoi siinä vieressä ihan sinisin silmin ettei varmasti ole erehtynyt myymään tavallista kauluspaitaa pukupaitana.

Tässä vaiheessa mä purskahdin itkuun migreenin tai univajeen tai kenties molempienkin takia. Huikkasin, et tietää jatkossa, et missä ei enää asioida - menin hetki myöhemmin saman puljun naistenosastolle ja tuhlasin 200€ alusvaatteisiin ja häämatkapuvustoon. Tuntui heti paremmalta....prkl. Fyysisesti paremmalta tuntui kun melkein juoksin Stockalta kotiin pää sykkien ja vedin nappulat naamaan ja unta kuulaan neljän tunnin iltanokosilla saadakseni migreenin pois.

Onneksi miehen äidin avioliiton kautta saatu uusi ompelija siskopuoli hoiti asian muutamalla eurolla. Ja siihen päästäänkin seuraavassa kohdassa...

Päivä ennen häitä

kuva: momlogic.com

Kaasoni soitti, että Anoppini oli ottanut häneen yhteyttä. Anopin  asia oli, että eikö mahtuisi viittä henkeä lisää juhliin kun Anopin mies on nyt siitä pahoittanut mielensä kun hänen tytärtään perheineen ei ole kutsuttu. Anoppi meni siis pari vuotta sitten naimisiin ja olemme nähneet hänen miehensä tyttären perheineen ehkä kolme kertaa.

a) Olimme kysyneet jo ennen kutsujen lähettämistä keitä heidän mielestä meidän pitäisi heidän puoleltaan kutsua. Siskopuolesta perheineen ei ollut silloin mitään mainintaa ja jos olisi ollut niin olisimme voineet kutsua heidät.

b) päivää ennen häitä ei minusta enää soitella tällaisia asioita.

Anoppi lupasi, että he kyllä kustantaa tämän perheen jos vaan nyt soittaisin pitopalveluun ja kysyisin onnistuuko tämä. Selitin, että lopullinen vierasmäärä on ilmoitettu pitopalveluun jo viikkoa ennen ja ruoka, kakut ja iltapala tehty jo sen mukaan. Lisäksi pöydissä oli jäljellä enää hajapaikkoja ehkä kolmelle, pöytäkartat painettu, hääkarkit tehty yms. Kuulemma lapset olisivat voineet sitten istua vaikka vanhempiensa sylissä jos olisi ollut vain muutama paikka vapaana...

Lupasin, että voivat tulla kakun jälkeen iltajuhlaan jos haluavat, mutta pienten lapsienhan piti jo siihen mennessä olla nukkumassa. Meillä ei muutenkaan tästä syystä ihan pieniä lapsia edes häissä ollut - nuorin oli 9v.

Miehen kuullessa asiasta hän soitti äidilleen vaikka kielsin ja tokaisi vissiin puhelimeen jotain, että lisää vieraita ei nyt ole tulossa piste. Vähän pelotti millä mielin anoppi miehineen tulisi häihin, mutta kaikki meni hyvin.

Anoppi ja mies on kyllä tosi ihania ja rakkaita ja he ovat mulle vähän sellaisia kakkosvanhempia, mutta tämä on kyllä tilanne jota en haluaisi kenellekään hääpäivän aatoksi koska siinä vaiheessa on muutenkin aika monta rautaa tulessa.

Muuta pientä "kivaa ja jännää"

• Tulostimesta oli loppunut muste eikä uutta värikasettia (vai mikälie) löytynyt mistään. Myöskään duunin tulostin ei suostunut yhteistyöhön.
• Edellinen tarkoitti sitä, että saatiin sanoa heipat meidän vieraskirjasydämille joihin piti tulla laulun sanoja.
• Kaksi viikkoa ennen häitä miehellä oli niin kova yskä että sille tuli kylkiluihin lukuisia hiusmurtumia. Päästiin harjoittelemaan valssia vasta päivää ennen häitä eli tiedettiin, ettei mitään spektaakkelia ollut luvassa.
• Edellisen lisäksi tajuttiin päivää ennen häitä ettei oltu valittu edes valssia joten hääviikolla tuttu "ihan sama"- motto päti myös tähän ja valkattiin "perusvalssi" Finlanders - Taas päivä kaunein on, joka suomalaisista valsseista oli ainoa joka nyt sattui sopimaan elokuvateemaan (sävel on Lumikista). 
• Mies tiputti päivää ennen häitä mun läppärin hotellin edessä maahan eikä se ole sen jälkeen ollut ihan täydessä toiminnassa. Siis se kone ;)

Voin kuitenkin kertoa, että itse hääpäivä meni upeasti ilman migreeniä ja suuria kommelluksia. ^__^ 

...to be continued. ;)