Our Wedding 9 - Photo booth

Photo booth eli meidän häissä kuvausnurkka nimellä kulkenut osana vieraskirjaa oleva ohjelma otettiin vastaan ihan mahtavasti. Kun agentit olivat ryöstäneet mut ja sulhon (mentiin ottamaan lisää hääpotretteja ulos) vieraille kerrottiin lunnasvaatimuksesta, että meidät palautetaan kun vieraat on käyneet kuvauksessa terassilla.

Luonnollisesti kaikki ei kuvaan menneet, mutta olin tosi yllättynyt, että osallistumisprosentti oli kuitenkin lähellä sataa ja häävideoltakin näkyi, että ihmisillä oli hauskaa kuvattavana ollessaan. Moni kävi jopa useamman kerran.

Myös siitä olin iloinen kuinka moni käytti näitä viiksi, huuli yms. propseja. Jo häissä kyseltiin mistä näitä propseja saa eikä kukaan ollut törmännyt photo boothiin koskaan. Vaikka siis täällä hääblogimaailmassa tuntuu, että hei kaikilla on ohjelmanumerona photo booth ja se on jo ihan vanha juttu, niin hyvin harva blogimaailman ulkopuolelta on oikeasti törmännyt tähän häissä tai muissa juhlissa. :)

Kaaso M kuvasi kaikki photo booth kuvat ja me tosiaan sillä välin kuvattiin meidän dokumentaarisen hääkuvaajan kanssa iltapotretteja ulkona. Sinänsä vähän harmittaa, että unohdettiin itse sitten käydä kuvattavana propsien kanssa vaikka siihen olisi ollut ihan hyvä mahdollisuus kun tulimme takaisin potrettikuvauksesta. Tarkoitus oli ottaa myös valokuvaajan kanssa kuva jossa meillä olisi ihanat Etsystä ostetut mr & mrs kyltit, mutta ne unohtui täysin illan aikana vaikka olivat juhlapaikalla kyllä mukana.

Aikaa photo boothiin kului puolisen tuntia noin kahdeksaltakymmeneltä ihmiseltä. Juhlapaikan terassi oli siitä kätevä, että se oli osittain katettu joten vaikka sadekuuroja oli pitkin päivää ja tottakai myös juuri kuvauksen aikana ei se paljon menoa haitannut.

Tikkupropseista vielä sen verran, että niitä meillä oli paljon erilaisia ja aika lailla kaikkia käytettiin. Ihmiset innostuivat myös lainailemaan toisiltaan asusteita esim. hattuja ja huiveja :)

Virallisen photo booth osuuden jälkeen laitoimme digikameran pöydälle + alla olevan lapun kehyksiin. Mua vähän harmitti, että jouduin tekemään nuo töissä eikä mitään kivoja fontteja ollut tarjolla. Lisäksi tottakai väripatruuna oli tyhjä joten pika pikaa pari päivää ennen häitä kävin kehittämässä kuvat valokuviksi ja liimasin ne kiinni oikeille paikoilleen tulostamaani paperiin.

Loppuillan kuvasato photo boothista on vähän epämääräistä joten ei niistä sen enempää ;D Pus!

Our Wedding 7 - Morsiustytöt

Meillä morsiustyttöjen valinta oli helppo eli minun siskoni J (12v.) ja mieheni serkku J (9v.). Kummityttöni 4v.olisi ollut myös vahva vaihtoehto kolmanneksi morsiustytöksi, mutta koska hän on kovin ujo ja äitinsä halusi lähteä juhlimaan aikuisten kesken jätimme idean siihen.

Serkku J kysyi heti suorasukaiseen tapaansa vaarinsa hautajaisissa saako hän tulla meille morsiusneidoksi kun kuuli mummiltaan meidän menevän naimisiin. Toki olimme ajatelleet pyytää häntä muutenkin, mutta aito innostus tytön kasvoilla oli niin ihana nähdä hänen esittäessä toiveensa johon ei odotettukaan kuin yhtä vastausta :P

Siskolleni tämä oli myöskin tosi tärkeä asia joskin hän suhtautui asiaan melkein aikuismaisella tyyneydellä :) Minulle itselleni oli ihan erityisen tärkeää, että sisko on morsiusneitonani.

PUVUT

Sain tyttöjen vanhemmilta pyynnön etsiä tytöille sopivat puvut. Pitkän etsinnän jälkeen löysin Kinderin juhlamekot Haloselta hintaan 70€/kpl ja olivat sattumalta samantyyppistä kangasta kuin kaasojenkin puvut. Puvun malli oli siitä hyvä, että se sopi hyvin molemmille tytöille ja se olisi jopa käynyt myös neljävuotiaalle kummitytölleni jos hän olisi ollut morsiustyttönämme.

Todella vaikea oli löytää vaaleita/valkoisia pukuja Helsingistä, joten päädyimme samaan väriskaalaan mitä kaasoillanikin näkyi ja tytöillä on mekoille käyttöä myöhemminkin.

KUKAT

Molemmilla tytskyillä oli pienet valkoiset ruusukimput (tai ainakin niiden piti olla valkoiset, mutta näyttävät kovin kellertäviltä ainakin kuvissa) yhdellä valkoisella orkidealla jossa fuksia keskiosa. Orkidea olisi saanut olla enemmän kimpun päällä, että se olisi näkynyt paremmin. Muuten kimput oli mielestäni tytöille juuri sopivat ja tytöt itse tykkäsivät niistä kovin.

TEHTÄVÄT

Kirkossa tyttöjen tehtävänä oli asetella laahukseni ja huntu siihen päälle ennen alttarille astelua ja jakaa saippuakuplia vieraille kun vihkiminen oli ohi. Tytöt olisivat myös halunneet kantaa laahustani, mutta mulle se olisi ollut vähän liikaa :P. Laahuksessa ja täyspitkässä hunnussani oli jo tarpeeksi sulateltavaa osalle vieraistamme.

Olisiko teillä ehdottaa jotain kivaa pientä lahjaa kiitokseksi  morsiustytöillemme?

Kukkuu! Pahoittelut blogihiljaisuudesta, syytän vilkasta syksyä ;)

Our Wedding 6 - Vihkiminen

Ruttopuiston kulmalla huomattiin, että vieraamme olivat kirkon sivu-ja pääoven edessä. Minun, isäni ja morsiustyttöjen oli pakko kiertää kirkon taakse ja yrittää sieltä kautta sisään nooh...mun oli kuitenkin pakko lähettää isä hätistelemään vieraat hetkeks pois ovelta kun vieraita oli nimittäin tulossa lisää vielä juuri sitä tietä pitkin jossa odottelin mahdollisuutta livahtaa kirkkoon.

Huoneeseen päästyä sitä vasta alkoikin jännittämään. Siis oikein todella ihan niin, että kädetkin tärisi ja huuli meinas väpättää ja silmäkulmat nykiä. Ei mua ollut siihen mennessä jännittänyt yhtään. Isää ei näkynyt missään ja kaasot lähti etsimään häntä kun vihkimiseen oli aikaa joku 5min. No isä oli kuulemma sulhon ja bestmanien kanssa alttarin takana olevassa huoneessa juoruamassa ja tulisi kuulemma ihan kohta. Hohhoijaa, miehet :D

Tajusin ettei mulla ollut ketään laittamassa huntua (kampaaja oli näyttänyt hunnun kiinnityksen kaaso V:lle joka oli soittamassa viulua alkumarssissa ja muut kaasot odotti jo alttarin sivussa) joten koitin parhaani mukaan tökätä kukkaistyttöjen avustuksella huntua kampaukseen. Ihan hienosti se siihen meni ainakin kuvista päätellen. Oli hauska nähdä miten kukkaistyttöjäkin eli sulhasen serkkua ja pikkusiskoanikin jännitti. Alttarin puolellakin käytiin miesten toimesta vielä viimehetken keskusteluja :P

Kuulin kuinka ovet suljettiin ja tajusin, että se on nyt menoa se. Meitä tultiinkin pyytämään pian huoneesta ja asettautumaan paikoilleen ovien taakse. Tytöt suoristivat mun laahuksen ja hunnun siihen päälle. Otin isää (joka ei jännitykseltä osannut sanoa mitään) käsipuolesta kiinni ja suntio antoi merkin kanttorille kameran kautta.

Ekat sävelet kaanonia alkoi soimaan urun ja viulujen voimin ja sitten ovet avautui! Voi kääk, melkein heti oli alettava mielessä laulamaan jo häävideo postauksessa mainitsemaani hienoa sanoitusta kyynelien estämiseksi vaikken koe edes olevani yleensä mikään herkkis  :P Päässä tuntui pientä nykimistä kun huntu tarttui kirkonkäytävän mattoon, eli Vanhassa kirkossa naimisiin menevät muistakaahan kiinnittää pitkät hunnut tosi hyvin! :D

Isä luovutti minut miehelle puolivälissä ja käveltiin miehen kanssa alttarille jossa pappi odotti kynttilän kanssa. Muistatteko kun mainitsin joskus muistokynttilästä? Me toteutettiin tämä ja sytytettiin pienellä kynttilällä alttarin sivussa oleva isompi kynttilä symboloimaan niiden rakkaiden ihmisten läsnäoloa, jotka eivät hääpäivänä voineet olla kanssamme.

Virsi (Se tuntee onnen syvän) alkoi pian soimaan ja....kyllä siis kirkossa soi vain urut eikä yhtään laulua kuulunut. Siis en tietysti olettanut ihmisten oikein kuorona laulavan virttä, mutta kun ei siis kuulunut mitään. Avustajat oli unohtanut jakaa virsikirjat! Kurkkasin kaasoihin ja Kaaso M näytti siltä kuin olisi sanonut "älä tapa mua!". Haha, mua rupesi ihan naurattaamaan koko tilanne. Virrestä tuli siis kanttorin instrumentaalinen urkuesitys. Jälkeenpäin kuulin osan vieraista pahoitelleen kun eivät tajunneet ottaa virsikirjaa kirkon seinältä eli ilmeisesti meidän mokaa ei tajuttu :P

Meillä oli marssien lisäksi musiikkiesityksinä Yiruman River Flows In You sekä Schubertin Ave Maria joista näkeekin pätkät pari postausta taaksepäin olevalla videolla. Yiruma ei mennyt kanttorilta ihan nuotilleen, mutta ainakin suurinosa oli oikein soitettu. Ave Maria oli kyyneliä nostattava...ainakin minulla ja äidilläni!

Mun sormus episodi lienee osalle tuttu juttu, mutta mies pujotti kuitenkin mun sormuksen ilman sen suurempia ongelmia eikä tarvinnut laittaa edes vaseliinia! :D Miehen sormus sen sijaan ei tuntunut menevän sormeen ollenkaan joka herätti meissä ja vieraissa yleistä hilpeyttä.

Loppumarssina kajahti perinteinen Prinsessa Ruusunen, koska olen pikkutyttönä yhdistänyt pienen pääni sisällä naimisiinmenon ja kyseisen kappaleen. Sopivasti kappale tuo mieleeni myös Prinsessa Ruusunen baletin johon sulhon vaari teki kansallisoopperassa lavastuksia aikoinaan. Vaari maalasi lavastamistaan oopperoista ja baleteista myös upeita tauluja ja antoi meille Ruususen kokoelmansa joka käsittää kolme taulua. Näin vaarin poismenon jälkeen ooppera, baletti ja vaarin taulut tuntuvat vieläkin tärkeämmiltä (...ja tapani mukaan taas lähtee sivuraiteille :P).

Olimme tuore aviopari kuplasateessa bestmanin sanojen saattelemana "saanko esitellä herra ja rouva N!" ja ihmisten tähän hurratessa. Hääauto (äitini koristelema ts. todiste siitä, että osasin delegoida edes jotain) oli parkeerattu kirkon eteen.

Pujahdimme aika nopeasti autoon (tai minä sukelsin) ja huristelimme sillä kohti Salmi Salia. Matkalla ihmiset näytteli peukkuja ja huuteli onnentoivotuksia. Jaiks, minusta oli tullut rouva & vaimo silmänräpäyksessä ja ihana hääjuhla oli alkamassa!

Tämän postauksen jälkeen alkaakin hääjuhlan yksityiskohtien syynääminen...

...photo booth ja vieraskirja on varmaankin juttuja joita olette odottaneet ;) Sitä ennen kuitenkin seuraavassa postauksessa vähän meidän avustajien lahjoista ja heidän asuistaan hääpäivänä.

Our Wedding 4 - Viimeistelyä Salmi Salissa

Kampaajan jälkeen huristeltiin kaaso V:n kanssa juhlapaikalle jossa kaaso M jo odottelikin. Kaaso E:n piti myös tulla juhlapaikalle, mutta koska oli sen verta myöhässä niin sovittiin, että hän tulee hotellille. Oli niin jännä nähdä kaikki kauan suunnitellut jutut in action! Vitsi miten hyvältä kaikki näytti jo tässä vaiheessa vaikka juhlatilan koristelu valoin, kukin ja kynttilöin oli vielä vaiheessa! ♥

Salissa kävi mukava kuhina kun floristi Kirsi oli tuomassa juuri kukkia, Äänirasian pojat olivat vauhdissa valojen kanssa, tarjoilijat pörräsivät salissa ja kävimme läpi vielä viimehetken juttuja Salmi Salin yhteyshenkilö Virpin kanssa.

Kuvat on otettu ennen kuin kaikki kukat oli paikallaan ja niitä on näissä vasta vieraiden pöydissä ja snack pöydässä. Kukista tarkemmin tulossa vielä oma postauksensa.

Muutamia pieniä juttuja piti vielä säätää esim. ne edellisenä yönä ostetut karkit lisätä pienimuotoiseen snack-buffaan. Tämän buffaidean olin siis päättänyt toteuttaa edellisenä päivänä eli mitään älyttömän erikoista esillepanoa en saanut aikaan ylijääneillä maljakoilla, mutta ne ajoi kyllä asiansa.

Päätarkoitus kuitenkin juhlapaikalla käynnille oli kukkien hakeminen eli vieheet, rannekukat, morsiustyttöjen pikkukimput ja tietysti itse hääkimppu. Kirsi oli tosi hyvin pakannut kaikki kukat meille valmiiksi ja kimppuni oli juuri sellainen kuin olin halunnutkin.

Tämän jälkeen hurautettiin taksilla hotellille...♥

Millaisia fiiliksiä teillä oli hääpäivän aamuna?

Sneak peek hääkuvista & potreteista!

Ihanaa ihanaa nyt olemme saaneet Janne Miettisen kuvat meidän häistä, eli antaapa kuvien puhua puolestaan :D 

Tässä vain muutamia, lisää tiedossa hääpäiväkertomuksen edetessä :)