30. syyskuuta 2012

Our Wedding 6 - Vihkiminen

Ruttopuiston kulmalla huomattiin, että vieraamme olivat kirkon sivu-ja pääoven edessä. Minun, isäni ja morsiustyttöjen oli pakko kiertää kirkon taakse ja yrittää sieltä kautta sisään nooh...mun oli kuitenkin pakko lähettää isä hätistelemään vieraat hetkeks pois ovelta kun vieraita oli nimittäin tulossa lisää vielä juuri sitä tietä pitkin jossa odottelin mahdollisuutta livahtaa kirkkoon.


Huoneeseen päästyä sitä vasta alkoikin jännittämään. Siis oikein todella ihan niin, että kädetkin tärisi ja huuli meinas väpättää ja silmäkulmat nykiä. Ei mua ollut siihen mennessä jännittänyt yhtään. Isää ei näkynyt missään ja kaasot lähti etsimään häntä kun vihkimiseen oli aikaa joku 5min. No isä oli kuulemma sulhon ja bestmanien kanssa alttarin takana olevassa huoneessa juoruamassa ja tulisi kuulemma ihan kohta. Hohhoijaa, miehet :D


Tajusin ettei mulla ollut ketään laittamassa huntua (kampaaja oli näyttänyt hunnun kiinnityksen kaaso V:lle joka oli soittamassa viulua alkumarssissa ja muut kaasot odotti jo alttarin sivussa) joten koitin parhaani mukaan tökätä kukkaistyttöjen avustuksella huntua kampaukseen. Ihan hienosti se siihen meni ainakin kuvista päätellen. Oli hauska nähdä miten kukkaistyttöjäkin eli sulhasen serkkua ja pikkusiskoanikin jännitti. Alttarin puolellakin käytiin miesten toimesta vielä viimehetken keskusteluja :P


Kuulin kuinka ovet suljettiin ja tajusin, että se on nyt menoa se. Meitä tultiinkin pyytämään pian huoneesta ja asettautumaan paikoilleen ovien taakse. Tytöt suoristivat mun laahuksen ja hunnun siihen päälle. Otin isää (joka ei jännitykseltä osannut sanoa mitään) käsipuolesta kiinni ja suntio antoi merkin kanttorille kameran kautta.


Ekat sävelet kaanonia alkoi soimaan urun ja viulujen voimin ja sitten ovet avautui! Voi kääk, melkein heti oli alettava mielessä laulamaan jo häävideo postauksessa mainitsemaani hienoa sanoitusta kyynelien estämiseksi vaikken koe edes olevani yleensä mikään herkkis  :P Päässä tuntui pientä nykimistä kun huntu tarttui kirkonkäytävän mattoon, eli Vanhassa kirkossa naimisiin menevät muistakaahan kiinnittää pitkät hunnut tosi hyvin! :D



Isä luovutti minut miehelle puolivälissä ja käveltiin miehen kanssa alttarille jossa pappi odotti kynttilän kanssa. Muistatteko kun mainitsin joskus muistokynttilästä? Me toteutettiin tämä ja sytytettiin pienellä kynttilällä alttarin sivussa oleva isompi kynttilä symboloimaan niiden rakkaiden ihmisten läsnäoloa, jotka eivät hääpäivänä voineet olla kanssamme.


Virsi (Se tuntee onnen syvän) alkoi pian soimaan ja....kyllä siis kirkossa soi vain urut eikä yhtään laulua kuulunut. Siis en tietysti olettanut ihmisten oikein kuorona laulavan virttä, mutta kun ei siis kuulunut mitään. Avustajat oli unohtanut jakaa virsikirjat! Kurkkasin kaasoihin ja Kaaso M näytti siltä kuin olisi sanonut "älä tapa mua!". Haha, mua rupesi ihan naurattaamaan koko tilanne. Virrestä tuli siis kanttorin instrumentaalinen urkuesitys. Jälkeenpäin kuulin osan vieraista pahoitelleen kun eivät tajunneet ottaa virsikirjaa kirkon seinältä eli ilmeisesti meidän mokaa ei tajuttu :P

Meillä oli marssien lisäksi musiikkiesityksinä Yiruman River Flows In You sekä Schubertin Ave Maria joista näkeekin pätkät pari postausta taaksepäin olevalla videolla. Yiruma ei mennyt kanttorilta ihan nuotilleen, mutta ainakin suurinosa oli oikein soitettu. Ave Maria oli kyyneliä nostattava...ainakin minulla ja äidilläni!



Mun sormus episodi lienee osalle tuttu juttu, mutta mies pujotti kuitenkin mun sormuksen ilman sen suurempia ongelmia eikä tarvinnut laittaa edes vaseliinia! :D Miehen sormus sen sijaan ei tuntunut menevän sormeen ollenkaan joka herätti meissä ja vieraissa yleistä hilpeyttä.



Loppumarssina kajahti perinteinen Prinsessa Ruusunen, koska olen pikkutyttönä yhdistänyt pienen pääni sisällä naimisiinmenon ja kyseisen kappaleen. Sopivasti kappale tuo mieleeni myös Prinsessa Ruusunen baletin johon sulhon vaari teki kansallisoopperassa lavastuksia aikoinaan. Vaari maalasi lavastamistaan oopperoista ja baleteista myös upeita tauluja ja antoi meille Ruususen kokoelmansa joka käsittää kolme taulua. Näin vaarin poismenon jälkeen ooppera, baletti ja vaarin taulut tuntuvat vieläkin tärkeämmiltä (...ja tapani mukaan taas lähtee sivuraiteille :P).



Olimme tuore aviopari kuplasateessa bestmanin sanojen saattelemana "saanko esitellä herra ja rouva N!" ja ihmisten tähän hurratessa. Hääauto (äitini koristelema ts. todiste siitä, että osasin delegoida edes jotain) oli parkeerattu kirkon eteen.


Pujahdimme aika nopeasti autoon (tai minä sukelsin) ja huristelimme sillä kohti Salmi Salia. Matkalla ihmiset näytteli peukkuja ja huuteli onnentoivotuksia. Jaiks, minusta oli tullut rouva & vaimo silmänräpäyksessä ja ihana hääjuhla oli alkamassa!





Tämän postauksen jälkeen alkaakin hääjuhlan yksityiskohtien syynääminen...


...photo booth ja vieraskirja on varmaankin juttuja joita olette odottaneet ;) Sitä ennen kuitenkin seuraavassa postauksessa vähän meidän avustajien lahjoista ja heidän asuistaan hääpäivänä.

22. syyskuuta 2012

Identity crisis! From redhead to brunette!


Oletteko koskaan huomanneet kuinka moni on pian rouviinnuttuaan oikein repäissyt hiusten kanssa? Ilmiötä kutsutaan rouvatukaksi :D Monella pitkä hiusten kasvatusprojekti päättyy häihin ja tämän jälkeen marssitaan leikkaamaan kiva lyhyempi malli tukkaan. Omalla kohdalla tämä tarkoitti reilumpaa kerrostusta ja 15cm pätkäisy latvasta. Väri olikin sitten toinen juttu.

Uuden sukunimen myötä tuli pienoinen identiteettikriisi. Nykyiseen sukunimeeni minulla on vahva side ja se on isompi osa minua kuin tyttönimeni ikinä oli. Uusi sukuni on ihana, äärimmäisen pieni ja erittäin kiehtova. Voisin istua uuden mummini kanssa kahvipöydässä tunnista toiseen hänen kertoessa balettikiertueestaan maailmalla ja kuinka he vaarin kanssa tapasivat oopperan kulisseissa tai uuden tätini lapsia vahtiessa saatan löytää lasten piirustuslaatikosta salkkarien kässärin ja kuulla mitä kulissien takana on tapahtunut. Tyttönimeeni en ikinä ole ollut mitenkään kiintynyt, johtuen ehkä siitä etten tunne minkäänlaista kiintymystä sukunimeäni kantavia sukulaisia kohtaan (paitsi tottakai isä ja sisarukset). Olen niin erilainen kuin isäni ja äitini, että hekin välillä miettivät keneen olen oikein tullut. Miehen kanssa ollaan mietitty, että ollaan synnytty ihan vääriin sukuihin, koska oma sukuni harrastaa kovasti moottoriurheilua ja miehen taas teatteria ja taiteita.

Punainen tukkani (sisältäen monet punaisen ja kuparin sävyt) on ollut oma tunnusmerkkini ja suuri osa identiteettiäni seitsemän vuoden ajan ja oikeastaan kasvoin sen kanssa aikuiseksi. Kuinka ollakkaan punaiset hiukseni tuntuivat pian kuuluvan vanhalle minälle joka kantoi tyttönimeään. Uusi nimi ja sen tuoma tunne olikin muuttanut identiteettiäni niin vahvasti, ettei entinen tunnusmerkkini enää kuulunut siihen. Punaiset hiukset tuntuivat jopa tylsältä, joten päätin oikein repäistä ja värjäyttää ne ruskeaksi! Ei voi moni sanoa repäisseensä ruskealla :P Moniväri oli mulle ihan must koska en punaisen tukan kanssa ole voinut kuin vain unelmoida raidoista enkä itseasiassa edes muista milloin olisin istunut foliolaput päässä, ihanaa!

Nyt tuntuu, että identiteettikriisi on selätetty ja olen oikeilla vaikkakin uusilla raiteilla :) Ajatuksia? Onko muilla ollut samankaltaisia fiiliksiä?

Loppukevennyksenä päivitys meidän kiitoskorttien sijainnista. 


 Kiitti UPS, ihan oikean nimen ootte firmallenne valinneet.


10. syyskuuta 2012

Meidän häävideo, olkaa hyvät :D

Kimpun heitto päätyi lattialla kieriskelyyn :P (kuvakaappaus videolta, itse video postauksen alaosassa)

Tervetuloa vierailemaan häihimme! Sen verran oli häävideosta kiinnostuneita lukijoita käynyt tykkäämässä täällä, niin laitetaanpa nyt videokuvaajamme Timon (VideoTimo) ihan blogia varten tekemä kooste hääpäivästämme (tätä versiota varten vihkimisestä poistettu osittain papin sanomat nimemme).

Muutama sananen ^___^

Vihkiminen
Oli hassua katsella kuinka minä ja mies molemmat mutristeltiin suuta/naamaa kilpaa ja purtiin huulia ihan huomaamattamme ilmeisesti kaikesta jännityksestä. Mä unohdin jopa hymyillä suurimman osan vihkimisestä koska taistelin niin kovasti liikutusta vastaan. Tämän lisäksi isäni luovuttaessa minut miehelle mun oli pakko käyttää mun ja Aurinkoprinsessan Leimuline reissulla kehittämää salaista asetta kyyneliä vastaan: aivan älytöntä sanoitusta kaanoniin (meillä molemmilla oli sama sisääntulomarssi).

Kanttorilla ei mennyt Yiruman biisi ihan nappiin, mutta pääosin se oli tunnistettavissa ja ihanaa kun hän ylipäänsä suostui harjoitelemaan pyytämämme kappaleen :) Ave Marian lauloi mieheni sopraano täti jonka ehkä joku tunnistaa muustakin yhteydestä ;)

Jos joku jaksaa kuunnella papin puhetta niin syy miksi meitä miehen kanssa naurattaa kohdassa "ja heittänyt sen kauas merelle" on siinä, että se olisi mun tapauksessa voinut olla ihan todennäköinen vaihtoehto. :P

Hääjuhla
Osuus jossa aika lailla kaikki meni ihan täydellisesti ja tunnelma oli katossa! :D Häävalssilta ei odotettukaan mitään erikoista enää sen jälkeen kun mies sai lääkäriltä kiellon tanssia ja päästiin harjoittelemaan valssia vasta häiden aattona.

Videolla ei nyt näy ryöstö, mutta se meni aika kivasti yksiin photo boothin kanssa. Me siis livahdettiin ryöstön turvin ottamaan potrettikuvia lähellä olevalle pienvenesatamalle ja vieraat kävi tällä välin photo boothissa suorittamassa lunnasvaatimusta. Timo on kuvannut photo boothin videolle ja se kohta on ihan pakko nähdä jos vielä yhtään mietitte ottaakko kyseistä ohjelmanumeroa vai ei :D Ryöstö oli tottakai teeman mukainen tämän biisin tahtiin ja yllätys yllätys ryöstäjät oli pukeutuneet agenteiksi. Näistä kaikista lisää omissa postauksissaan.

Häävideo
Meidän versio on tunnin mittainen ja siinä on kaikki tärkeä sekä myös liikuttavat ja hauskat puheet kokonaisuudessaan Blu-ray onkin jo moneen kertaan toistettu ja sen kallisarvoisia muistoja ihmetelty. Sen katsottuani palaan aina hääpäivän fiilikseen ja tulen aina hyvälle mielelle. Jos joku on häihinsä videokuvaajaa vailla suosittelen ehdottomasti kääntymään VideoTimon puoleen, me ei oltaisi voitu olla tyytyväisempiä! Lisää infoa löytyy kun käyt kurkkaamassa VideoTimon Guest Blogger postauksen tästä.

Ei kai tässä muuta, ihanaa kun voin jakaa meidän päivän myös teidän kanssa ja uskoakseni fiilis välittyy videolta mainiosti. ♥♥♥

Videolla hääpäivämme tapahtumat ajoittuvat seuraavasti:
Intro 00.00-00.21
Vihkiminen 00.21-05.41
Hääjuhla 05.42-13.17

9. syyskuuta 2012

{Guest Blogger - VideoTimo} Häävideo – tärkeän päivänne elokuva

"Kuvathan ovat ainoat mitä häistä jää jäljelle puolison ja sormuksen lisäksi."

Ylläolevan lauseen kuulee sanottavan usein, kun mietitään, mitä todella konkreettista hääpäivästä on jäänyt käteen. Valokuvat ovat tietenkin se tärkein ja kaikkien helpoimmin lähestyttävä media, kun muistellaan suuren päivän tapahtumia. Monet ovat päätyneet myös videokuvaukseen, mutta useasti paikalle kutsutaan vain se kumminkaima, joka ehkä olisi mielummin vain ollut mukana juhlimassa. Lähes yhtä useasti lopputuloksena on yli kolmen tunnin mittainen lievää merisairautta aiheuttava video, jossa muun muassa vihkitoimituksen suorittajan puheesta ei saa mitään selvää. Video saatetaan myötätunnosta kuvaajaa kohtaan kerran katsoa, mutta arvokkaan häämuiston virkaa sille silloin harvemmin annetaan.

Niinpä kysymys kuuluu: Jos saisit teknisesti korkeatasoisen ja idearikkaasti toteutetun videon tärkeästä päivästäsi, ottaisitko sellaisen, jos hinta olisi kaiken lisäksi kohtuullinen? Video on oivallinen ja elävä tunnelman tallentaja. Ilmeet, eleet, puheet ja musiikki tallentuvat ja päivästänne jää elokuvamainen muisto.

Jos kerran valokuvaus on se, joka lasketaan ammattilaisen vastuulle lähes aina, eikö yhtä suurella syyllä kannata laskea videokuvaus myös ammattilaisen vastuulle? Videokuvaajahan joutuu kuvaustekniikan lisäksi huolehtimaan myös äänen laadukkaasta tallentamisesta. Jälkityön eli editoinnin osuus on kolmas tärkeä tekijä onnistuneen videon kokkaamisessa. Siihen tarvitaan myös ammattitaitoa ja näkemystä, jonka voi saavuttaa vain asialle omistautunut ja innokas videonikkari.

VideoTimo tekee hääpäivästänne videomuiston, joka on vertaansa vailla. Kuvauskalusto on teräväpiirtotelevision tasoista ammattilaiskalustoa ja kuvaajalla on vankka kokemus TV-tuotannosta. Videoinnin tilaaminen on helppoa. Nettisivuilta www.videotimo.fi näet jo tilausvaiheessa, onko kuvauskalenterissa tilaa. Voit myös halutessasi tehdä tarjouspyynnön.
 

 VideoTimo kuvasi meidän häävideon ja kooste siitä on nähtävissä täällä, klik! -Kitty-



Teksti: VideoTimo
Kuva & kuvateksti: Kitty

8. syyskuuta 2012

Our Wedding 5 - Pukeutuminen Fabianissa

Juhlapaikalta saavuttiin siis Hotelli Fabianiin jossa miehet olivat onneksi saaneet jo puvut ja asusteet päälle. Syötiin vähän lounasta ja koska sulho bestmaneineen näytti siltä, että he olis astelleet vieheet kädessä alttarille asti niin laitoimme miehille vieheeet kiinni. Tämän jälkeen miehet menivät tekemään jotain minkä varmasti osasivat nimittäin nauttimaan Fabianin lounge tyyppisestä aulasta ja baarin antimista reiluksi tunniksi.


Sillä väilin kaasot pukeutuivat juhlapukuihinsa ja laitoin heille rannekukat (laittakaa ne muuten vasta just ennen kirkkoa :P). Kaasojen puvut oli ihanat vaikka pikkusen korjauksia jouduttiin tekemään niihin esim. helman lyhennystä.




Sitten alkoikin oma urakka eli pukua niskaan! Alushameen laitoin vahingossa ensin, mutta tajusin pian, että pukuhan piti laittaa alakautta. No kengät sain kuitenkin jalkaan kaaso V:n toimesta. Kiitos Heidille hääkenkieni & laukun värjäyksestä!


Puvun laittoon kannattaa varata aikaa! Meillä meni varmaa semmoinen puolisen tuntia. Tuli kyllä kaikilla kuuma ja heiluin kun räsynukke korsettia kiristettäessä "kyllä ne nauhat kestää anna mennä vaan!", mutta onneksi mulla oli kaksi tukipilaria joista toinen vielä ihanasti viuhkalla tuuletteli ♥







Lopuksi vielä alushame ja helmat ojennukseen sekä lopulinen kiristys. Muistakaahan noin puoli tuntia korsetin kiristämisestä tsekata nyörityksen kireys vielä uudelleen! :)




Kurkistus loungeen osoittaa, että miehet on päässeet vasta vauhtiin, kun bestman N on kaivanut aurinkolasinsa esiin. Mr.N ei kuitenkaan tiedä vielä tässä vaiheessa, että bestmanin arskat ovat osa illan ohjelmanumeroa :P Lasit näyttävät tyhjenneen...


Ok, ladies and gentlemen are we ready to go!?



Kyllä vaan, vika tsekkaus Fabianin aulassa ja ovesta parisataa metriä Tähtitorninmäelle potrettikuvien ensimmäiseen kuvauslokaatioon (potretteja otettiin matkalla kirkolle ja myös itse juhlapaikan läheisyydessä illalla).




Kun puistopotretit oli saatu oli aika lähteä kohti Helsingin Vanhaa Kirkkoa. Kävelimme kirkolle koko poppoolla kun matkaa oli vain 1km. Khih, käveltiin Espan poikki ihmisten (lähinnä ehkä turistien) ihmetykseksi. Tässä vaiheessa alkoi jo hivenen jännittää....


Mitä tuleekaan siitä kun kirkko onkin jo sukulaisten piirittämä ja virsikirjat unohdetaan jakaa...to be continued!

Paina tykkää alla olevasta nappulasta jos haluaisit vierailla häissämme videopätkän muodossa!

Päivitys 10.9.12: Tykkääjien toive toteutettu, videokooste häistämme nähtävissä täällä, klik!

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...