Our Wedding 6 - Vihkiminen

Ruttopuiston kulmalla huomattiin, että vieraamme olivat kirkon sivu-ja pääoven edessä. Minun, isäni ja morsiustyttöjen oli pakko kiertää kirkon taakse ja yrittää sieltä kautta sisään nooh...mun oli kuitenkin pakko lähettää isä hätistelemään vieraat hetkeks pois ovelta kun vieraita oli nimittäin tulossa lisää vielä juuri sitä tietä pitkin jossa odottelin mahdollisuutta livahtaa kirkkoon.

Huoneeseen päästyä sitä vasta alkoikin jännittämään. Siis oikein todella ihan niin, että kädetkin tärisi ja huuli meinas väpättää ja silmäkulmat nykiä. Ei mua ollut siihen mennessä jännittänyt yhtään. Isää ei näkynyt missään ja kaasot lähti etsimään häntä kun vihkimiseen oli aikaa joku 5min. No isä oli kuulemma sulhon ja bestmanien kanssa alttarin takana olevassa huoneessa juoruamassa ja tulisi kuulemma ihan kohta. Hohhoijaa, miehet :D

Tajusin ettei mulla ollut ketään laittamassa huntua (kampaaja oli näyttänyt hunnun kiinnityksen kaaso V:lle joka oli soittamassa viulua alkumarssissa ja muut kaasot odotti jo alttarin sivussa) joten koitin parhaani mukaan tökätä kukkaistyttöjen avustuksella huntua kampaukseen. Ihan hienosti se siihen meni ainakin kuvista päätellen. Oli hauska nähdä miten kukkaistyttöjäkin eli sulhasen serkkua ja pikkusiskoanikin jännitti. Alttarin puolellakin käytiin miesten toimesta vielä viimehetken keskusteluja :P

Kuulin kuinka ovet suljettiin ja tajusin, että se on nyt menoa se. Meitä tultiinkin pyytämään pian huoneesta ja asettautumaan paikoilleen ovien taakse. Tytöt suoristivat mun laahuksen ja hunnun siihen päälle. Otin isää (joka ei jännitykseltä osannut sanoa mitään) käsipuolesta kiinni ja suntio antoi merkin kanttorille kameran kautta.

Ekat sävelet kaanonia alkoi soimaan urun ja viulujen voimin ja sitten ovet avautui! Voi kääk, melkein heti oli alettava mielessä laulamaan jo häävideo postauksessa mainitsemaani hienoa sanoitusta kyynelien estämiseksi vaikken koe edes olevani yleensä mikään herkkis  :P Päässä tuntui pientä nykimistä kun huntu tarttui kirkonkäytävän mattoon, eli Vanhassa kirkossa naimisiin menevät muistakaahan kiinnittää pitkät hunnut tosi hyvin! :D

Isä luovutti minut miehelle puolivälissä ja käveltiin miehen kanssa alttarille jossa pappi odotti kynttilän kanssa. Muistatteko kun mainitsin joskus muistokynttilästä? Me toteutettiin tämä ja sytytettiin pienellä kynttilällä alttarin sivussa oleva isompi kynttilä symboloimaan niiden rakkaiden ihmisten läsnäoloa, jotka eivät hääpäivänä voineet olla kanssamme.

Virsi (Se tuntee onnen syvän) alkoi pian soimaan ja....kyllä siis kirkossa soi vain urut eikä yhtään laulua kuulunut. Siis en tietysti olettanut ihmisten oikein kuorona laulavan virttä, mutta kun ei siis kuulunut mitään. Avustajat oli unohtanut jakaa virsikirjat! Kurkkasin kaasoihin ja Kaaso M näytti siltä kuin olisi sanonut "älä tapa mua!". Haha, mua rupesi ihan naurattaamaan koko tilanne. Virrestä tuli siis kanttorin instrumentaalinen urkuesitys. Jälkeenpäin kuulin osan vieraista pahoitelleen kun eivät tajunneet ottaa virsikirjaa kirkon seinältä eli ilmeisesti meidän mokaa ei tajuttu :P

Meillä oli marssien lisäksi musiikkiesityksinä Yiruman River Flows In You sekä Schubertin Ave Maria joista näkeekin pätkät pari postausta taaksepäin olevalla videolla. Yiruma ei mennyt kanttorilta ihan nuotilleen, mutta ainakin suurinosa oli oikein soitettu. Ave Maria oli kyyneliä nostattava...ainakin minulla ja äidilläni!

Mun sormus episodi lienee osalle tuttu juttu, mutta mies pujotti kuitenkin mun sormuksen ilman sen suurempia ongelmia eikä tarvinnut laittaa edes vaseliinia! :D Miehen sormus sen sijaan ei tuntunut menevän sormeen ollenkaan joka herätti meissä ja vieraissa yleistä hilpeyttä.

Loppumarssina kajahti perinteinen Prinsessa Ruusunen, koska olen pikkutyttönä yhdistänyt pienen pääni sisällä naimisiinmenon ja kyseisen kappaleen. Sopivasti kappale tuo mieleeni myös Prinsessa Ruusunen baletin johon sulhon vaari teki kansallisoopperassa lavastuksia aikoinaan. Vaari maalasi lavastamistaan oopperoista ja baleteista myös upeita tauluja ja antoi meille Ruususen kokoelmansa joka käsittää kolme taulua. Näin vaarin poismenon jälkeen ooppera, baletti ja vaarin taulut tuntuvat vieläkin tärkeämmiltä (...ja tapani mukaan taas lähtee sivuraiteille :P).

Olimme tuore aviopari kuplasateessa bestmanin sanojen saattelemana "saanko esitellä herra ja rouva N!" ja ihmisten tähän hurratessa. Hääauto (äitini koristelema ts. todiste siitä, että osasin delegoida edes jotain) oli parkeerattu kirkon eteen.

Pujahdimme aika nopeasti autoon (tai minä sukelsin) ja huristelimme sillä kohti Salmi Salia. Matkalla ihmiset näytteli peukkuja ja huuteli onnentoivotuksia. Jaiks, minusta oli tullut rouva & vaimo silmänräpäyksessä ja ihana hääjuhla oli alkamassa!

Tämän postauksen jälkeen alkaakin hääjuhlan yksityiskohtien syynääminen...

...photo booth ja vieraskirja on varmaankin juttuja joita olette odottaneet ;) Sitä ennen kuitenkin seuraavassa postauksessa vähän meidän avustajien lahjoista ja heidän asuistaan hääpäivänä.