10. tammikuuta 2013

Morsianta metsästän

Öitä! Heräsin tunti sitten jahdattuani verhon köydellä morsiota Senaatintorilla.

Pieni pohjustus lienee aiheellinen. Epäsäännöllisen unirytmin sekä lyhyiden yöunien takia en ole puoleen vuoteen nähnyt mitään unia. Aina kun käyn ennen puoltayötä nukkumaan näen painajaisia joihin herään nukuttuani kolmisen tuntia enkä saa enää sen jälkeen unta (poikkeuksena kuukausi ennen häitä jolloin näin samaa hääpainajaista lähes joka yö).

Olin kuitenkin eilen niin väsynyt, että kävin ihan oikeasti nyt aikaisin nukkumaan (kiitos huolestuneista sähköposteista koskien kellonaikaa jona yleensä kirjoitan blogiani) ja nyt muistankin miksi aikainen nukkumaanmeno ei ole minun juttuni.


Unessa olin lupautunut kaasoksi ystävälleni (morsio ei ollut kukaan oikeasti tuntemani ihminen) koska päivää ennen häitä kävi ilmi, ettei hänellä ei ollut lainkaan avustajia tai kaasoja ja häntä harmitti asia kovasti. Vihkiminen oli tapahtuva Helsingin keskustan jossain kirkossa (unesta ei käynyt ilmi mikä kirkko) yheksältä illalla mikä oli outoa koska kun hääpäivä valkeni ja häihin oli tunti aikaa oli selkeästi aikainen aamu.

Olimme kahdestaan morsiamen kanssa jossain hulppeassa Ritz hotellissa ja vihkimiseen oli enää tunti aikaa. Morsian vaan istui sohvalla ja mietti edelleen pitäisikö kampausta jotenkin muuttaa. Seuraava kohtaus unessa on, kun olen morsiamen kanssa kampaamossa ja vihkimiseen on aikaa puoli tuntia. Koitan kiirehtiä morsianta ja huomautan, että haluaako hän mennä ollenkaan naimisiin, koska emme ihan oikeasti kohta kerkeä kirkkoon. Sitten kampaamoon ryntääkin morsiamen kaksi siskoa ja kaveri, jotka ovat myös tosi huolissaan morsiamen kampauksesta eivätkä näytä tajuavan sitä, että vihkiminen on ihan kohta. Viimein kolmea minuuttia ennen vihkimistä olemme kaksin takaisin hotellihuoneessa jossa minun on aika pukea morsian. Autan morsiamen pukuun ja käyn soittamassa aulasta kolikkopuhelimella (!) taksin koska olemme jo myöhässä vihkimisestä.


Palattuani huoneeseen morsian on kuitenkin riisunut pukunsa ja pukenut päälleen skottiruutuisen minihameen ja mustan poolopaidan. Huudan ihan täyttä kurkkua, että mitä hemmettiä hän on oikein tehnyt kun olemme jo valmiiksi myöhässä. Morsian on päättänyt, ettei puku olekkaan kiva ja haluaa vaihtaa sen toiseen. Vaikka kuinka koitan estää niin morsian juoksee ovelle  ja karkaa toteuttamaan suunnitelmaansa. Vilkuilen sitä hienoa törkeän kallista kultaista verhonpidikeköyttä tupsuineen josko köyttäisin morsiamen ja heittäisin taksin takapenkille. Morsian kuitenkin kerkeää poistua hotelllista jo ennen kuin kerkeän tarttua köyteen...what a pity!

Sitten pappi soittaa minulle ja meidän myöhästyminen on ehdottomasti minun vikani koska kaason tehtävä on huolehtia, että morsian on ajoissa kirkossa. Pappi lupaa lykätä vihkimistä tunnilla, mutta jos emme kymmeneen mennessä ole kirkolla niin ystäväni ei voi koskaan enää haaveillakkaan siitä, että kukaan pappi suostuisi heidät vihkimään! No niin ei muuta sitten kuin rakkauden nimissä se verhon köysi mukaan ja menoksi.


Hälytän kaikki ystäväni etsimään morsianta ja lähden itse hääpukuliikkeeseen josta morsian oli aikaisemman pukunsa ostanut. Liikkeessä osataan kertoa, että he pukivat puvun morsiolle, koska hän olikin tullut siihen tulokseen, ettei puvussa ollutkaan mitään vikaa vaan vika olikin hänen hiuksissaan. Huokaisen helpotuksesta ja juoksen kirkolle kun vihkimiseen on aikaa enää viisi minuuttia. Morsian ei kuitenkaan ole siellä! Puhelimeni soi: "Täällä joku sekopää juoksee hääpuvussa Senaatintorilla, onkohan tämä se sun kaveri?". Kaikki muut tuntomerkit täsmäävät paitsi hiusten väri ja lopetan puhelun. Samassa tajuan, että morsiamen on täytynyt värjätä hiuksensa koska ei ollutkaan niihin tyytyväinen. Juoksen kuin hullu satiinitupsut heiluen ja sydän hakaten kohti Senaatintoria vihkimiseen ollessa vain minuutti aikaa...

...ja samassa herään unestani henkeä haukkoen ja sydämen hakatessa niin lujaa, että tunne on todella epämukava. Menee hetki ennen kuin tajuan kaiken olleen unta ja ainoa joka edelleen jotain jahtaa on kyljessäni kiinni selällään nukkuva Roxie jonka kaikki tassut viuhtovat ilmaa.


KUVAT
stylebistro.com
theritzlondon.com

6 kommenttia:

  1. Päätellen mun viime öisestä unesta, mä olin se morsian...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Haha, voi ei :D Ilmeisesti siellä vähän häästressiä pukkaa? :/

      Poista
  2. toivottavasti ei ainakaan enneunia...... :D

    VastaaPoista
  3. haha, melkoinen uni :D toivottavasti ei käy toteen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onneksi mun vahvuutena ei ole enneunien näkeminen, joten voin suoraan skipata tän sinne uniosaston ö-mappiin :D

      (hope so)

      Poista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...