kuva: blog.myweddingreceptionideas.com
kuva: joyfulpromises.com
Vihkikaavaan se minusta sopisi parhaiten heti alkuun, eli kun olemme päässeet Pachelbelin Kaanonin (D-duurissa) saattelemana alttarille sytyttäisimme kynttilän edelleen musiikin soidessa (parihan yleensä vaan seisoskelee tässä vaiheessa). Pappi kertoisi jossakin vaiheessa puhettaan kynttilän merkityksen yhdellä lauseella.
Jos edesmenneitä tärkeitä läheisiä (isä, äiti, mummu, vaari) on vain yksi niin medaljonki kuvalla varustettuna hääkimppuun on mielestäni myös ihana idea.
Se miksi juhannusaattoksi olen valinnut näin synkeän aiheen johtuu siitä, että mieheni Vaari kuoli tänä aamuna. Hän oli myös minulle läheinen joten täällä vietetään juhannusta (ja tulevia juhannuksia) hyvin surullisin mielin. Tulen aina muistamaan Vaarin taiteellisena, erittäin huumorintajuisena tarinamiehenä joka rakasti kauniita vanhoja esineitä. Melkein mua surettaa myös etten kerennyt kuulla kaikkien ihanien esineiden ja viuhkojen tarinoita :.(
Lämmöllä muistaen <3
Voi ei. :/ Osanottoni. <3
VastaaPoistaMuistokynttilä on tosi kaunis ajatus!
VastaaPoistaVoi kurjuus & osanottoni. :(
VastaaPoistaVoimia!
Äitini kuoli syöpään kesäpäivänseisauksena 17 vuotta sitten, kun olin yläasteikäinen ja edelleenkin tuo päivä jotenkin herkistää ja tuo muistot mieleen.
Mietin itse aikoinaan kynttilän sytyttämistä vaihtoehtona, sillä se on jotenkin tosi kaunis ele ja olisi kiva toteuttaa sellainen. Kuitenkin minusta on alkanut tuntua, että olen varmaan hääpäivänä niin herkkänä muutenkin, niin kynttilän sytyttäminen veisi vain ajatukset sitten kaikkiin kurjempiin asioihin ja nauttiminen & keskittyminen omaan hääpäivään unohtuisi. :/
Ei olla vielä keskusteltu papin kanssa ja mietin, että kannattaakohan tätä asiaa tuoda esille vai yrittää unohtaa se.
Suvi: Kiitos <3
VastaaPoistaSatsu: Niin minustakin ^^
Fairy Tale: Kiitos <3 Niinhän se tietysti herkistää, se on vähän sellainen mitä aika ei tunnu parantavan eikä tietysti pidäkkään.
Itse mietin samaa, että olenko siinä vaiheessa liian herkkä että kannattaako sen takia jättää pois ettei ajatukset käänny kuolemaan. Toisaalta itse olen kuitenkin sellainen, että ajattelen kuitenkin niitä asioita oli muistokynttilää tai ei. Päädyimme sitten kuitenkin sen muistokynttilän sytytykseen sillä minusta olisi ihana muistaa myös näkyvästi eikä vain oman mielen sopukoissa. Tiedän myös monen arvostavan tällaista elettä.
Kirkkovihkimisessä mulla itselläni on aina jotenkin todella harras ja hengellinen olo vaikken muuten kovin hengellinen olekaan. Kokisin myös olevani lähempänä näitä rakkaita ihmisiä mikäli sytyttäisimme tämän kynttilän heille. Jotta tästä läheisten muistamisesta ei tule mitään kantavaa teemaa kun on kuitenkin ilon juhlasta kyse niin sen takia emme mainitse kynttilän sytytyksen merkitystä ennenkuin vasta vähän myöhemmin vihkikaavassa ja silloinkin pappi saa sisällyttää sen puheeseen yhden lauseen mittaisena mainintana.
Meidän vierailla tosin ei varmaan muutenkaan säily silmät kuivana jos saamme vielä Mr.N:n tädin (sopraano) laulamaan Schubertin Ave Marian ;)
Kannattaa punnita asiaa ja tehdä niin kuin itse parhaaksi katsoo. Papin kanssa kuitenkin ehkä keskustelisin asiasta mikäli läheisten muistaminen yhtään tuntuu itsestä hyvältä.
Osanotot myös tältä suunnalta!
VastaaPoistaMun mielestäni muistokynttilä olisi todella kaunis ele. Luin tämän postauksen vasta äsken, ja rupesin miettimään, että meilläkin vastaavaa voisi olla hyvä toteuttaa. Miehen kaikki isovanhemmat kun pääsevät vielä häihimme osallistumaan (ainakin toivottavasti!), mutta mun puoleltani ei ole yhtään isovanhempaa enää elävien kirjoissa.. Mun isä ja äitini ainakin osaisivat arvostaa - etenkin, kun äidin puolen isovanhempien poismenosta on suhteellisen vähän aikaa.
Olin viime kesänä ystäväni häissä, joka sytytti kynttilän äitinsä muistolle heti alttarille saapumisen jälkeen. Ele oli kaunis ja pappi kertoi morsiamen äidin olevan läsnä. Olen itse menossa tässä kuussa naimisiin ja olen miettinyt samaa omiin häihini, kun sulhaseni isä on kuollut.
VastaaPoistaKiitos mahti blogista!
Elisa
Osanotot minultakin.. jaksamisia molemmille. Mun mielestä toi muistokynttilä on todella kaunis ajatus. Sellainen taisi ollakkin yhdellä kaveripariskunnalla viime vuonna kun he menivät naimisiin.
VastaaPoistaItse en varmaan tuollaiseen pystyisi, muutenkin varmaan itkettää ihan kauheasti siellä alttarilla :/
Juttelimme sulhasen kanssa asiasta ja hän sanoi, ettei halua mitään ylimääräistä "sähellystä" alttarille, kun muutenkin kuulema jännittää:) Jätämme siis kynttilän pois seremoniasta.
VastaaPoistaElisa
Vaikka tästä postauksesta on jo aikaa..Meillä oli häissä muistokynttilän sytytys. Aina käydessäni kirkoissa (Suomessa tai maailmalla) on ollut tapana sytyttää kynttilä lähiperheestä poistuneiden rakkaiden ihmisten muistoksi, enkä halunut tämän kirkkokäynnin (vihkimisen) olevan poikkeus traditiostani. Sytytimme kynttilät matkalla alttarille kirkon normaaliin kynttilätelineeseen, eli meillä ei ollut varsinaista muistokynttilää alttarilla. Puheessaan pappi viittasi pikaisesti kynttilöiden sytytyksen olevan läheisten ihmisten muistolle. Itselleni tämä oli tärkeää saada mukaan vihkimiseen, mutta ymmärrän kyllä, että kun hääpäivänä on muutenkin herkät tunteet pinnassa, niin tämä ei ole vaihtoehto kaikille. Ajatus medaljongista kimpussa on myös hyvin kaunis ajatus.
VastaaPoistaAiniin, meinasi unohtua, muutama päivä ennen häitä vein haudoille kukkakimput, joissa oli samoja kukkasia kun hääkimpussani, joka osaltaan lisäsi tunnetta, että heitä on muistettu ja että he ovat läsnä.
VastaaPoistaHäähulluttelija:Eipä ollenkaan haittaa, että kommentoit "vasta" nyt, sillä meillähän häät on vasta ensi vuonna ja hää-aiheet tulevat aina olemaan jollekkin ajankohtaisia ;)
VastaaPoistaTäytyykin miettiä josko meilläkin olisi mahdollisuus sytyttää kynttilä kirkon telineeseen. Täytyy lähempänä vihkimistä tarkistaa missä kirkon omat kynttilätelineet kirkossa sijaitsevat, ettei hirveää mutkaa tarvitsisi matkalla alttarille tehdä ;)
Ihana idea myös tuo kukkien vieminen haudalle <3 Muistaakseni myös William&Kate kävivät mm. Dianan haudalla häitä edeltävänä päivänä.