2. lokakuuta 2011

Sukunimen valinta

 
kuva: spotlightstyle.wordpress.com

Puolison sukunimi, oma sukunimi vai yhdistelmä näistä? Minulle on ollut aina ihan selvä juttu, että otan miehen sukunimen. Poikkeuksen olisin tehnyt vain siinä tapauksessa jos mieheni sukunimi olisi ollut ihan todella sopimaton oman etunimeni kanssa.

Omalla sukunimelläni löytyy tällä hetkellä 1526 hlö (miehiä 738, naisia 788).

Miehen sukunimellä on maailmassa vain 15 henkilöä (miehiä 8, naisia 7), joista melkein kaikki ovat keski-ikäisiä. Haluan myös, että meidän koko perheellä eli myös minulla olisi sama sukunimi. En myöskään halua, että miehen aikoinaan suojattu (nykyään kaikki sukunimet on suojattu) sukunimi kuolee (taidamme olla ainoa nuori pari) joten minusta ajatus sen jatkamisesta on tärkeä. Otan siis tällöin mieheni sukunimen.

MUTTA en voi väittää etteikö minusta olisi kiva olla etunimi+sukunimi yhdistelmältä ainoaa laatua naimisiin mentyämme ^__^

14 kommenttia:

  1. Mulle taas on aina ollut selvää, etten ota pelkästään miehen sukunimeä. :D Yhdistelmänimi tulee siksi, että haluan osoittaa avioliittosäädyn myös sukunimessä ja miehelläni on kaunis melko harvinainen sukunimi. Lapsia emme halua, joten sitä ei onneksi myöskään tarvitse miettiä. Se kun mutkistaisi asioita. Onneksi on erilaisia vaihtoehtoja. :)

    VastaaPoista
  2. Täähän olis melkein yhtähyvin voinut olla mun kirjoittama!

    Mulla on myös ollut aina täysin selvää, että otan miehen sukunimen. Siksi mua usein hämmentää, kun sukulaistädit kyselee, että minkäs sukunimen sitten otan. Tähän tosin olen keksinyt olla kertomatta ja pidän noin uteliaat tädit jännityksessä! :D Elleivät sitten kuule tietoa jostain aivan muualta (niiltä ei niin uteliailta sukulaisilta), niin sitten vasta häissä. Mun mielestä kuuluu avioliittoon se, että sukunimeksi tulee miehen sukunimi. Enkä itse henkilökohtaisesti pitäisi yhdistelmänimestä..se tuntuisi kovin vieraalta ajatukselta.

    Myös minun mieheni sukunimi on harvinainen. Sukunimi on siis suojattu. Ja kyllä ideana upea, että olen ainut kenellä on sitten sellainen etunimi-sukunimi - yhdistelmä ;). Monet ovat myös tulevaa nimiyhdistelmääni kehuneet niin hienoksi, että se voisi samantien olla vaikka taiteilijanimi! :D

    VastaaPoista
  3. Mä oon kanssa samoilla linjoilla sun kanssa. Aina olen ajatellut että mä otan sitten miehen nimen. Mulla on ihan mahtava sukunimi muuten, mutta se tuo mun mieleen ikävät välit isäni kanssa. Meilläkään ei ole mitään lapsientekohaaveita, joten meidän suvun jatkaminen on mun veljen vastuulla joka tapauksessa. Eli mulla ei ole mitään syytä pitää nimeäni. Tällä hetkellä mulla on yksi kaima, joka on tietääkseni mun isoisän jälkeläisiä, jos vaihdan nien kaimoja tulee olemaan muutama enemmän. Mutta ei se mua haittaa. Mun isoin ongelma on se, että tulevassa sukunimessä olisi r-kirjain, jota en osaa lausua suomalaisittain (tai ruotsalaisittain kai tässä tapauksessa). Ehkä pääsen siitä yli. Joskus mietin että olisin vaihtanut itselleni äitini nimen, mutta se tyssäsi samaan ongelmaan.

    On se vaikeeta välillä.

    Ai niin, testasin eilen meillä töissä valkoista hääpukua, ja se väri oli todella miljoona kertaa parempi kuin mikään ivory ikinä. Tuli vaan mieleen siitä meidän viestittelystä silloin kun pohdit pukuasioitasi :)

    VastaaPoista
  4. Mä otan yhdistelmänimen, tällä hetkellä oman sukunimeni kanssa olen ainoa laatuaan ja yhdistelmänimen kanssa tulen olemaan myös. Sukunimeni on suojattu ja meitä on suomessa n. 60 elossa olevaa henkilöä tällä nimellä. Haluan kunnioittaa sukunimeäni ja pitää sen mukana mutta haluan myös miehen nimen. Musta tuleekin sitten "nimihirviö" yhdistelmänimellä ;)

    VastaaPoista
  5. Itse olen pohtinut asiaa pitkään ja tullut siihen tulokseen, että pidän oman nimeni. Oma sukunimeni on niin harvinainen ja niin suuri osa minua, etten voisi mitenkään kuvitella luopuvani siitä. Kumppanini sukunimi taas on erittäin yleinen, mutta hänelle miehenä tuntuu olevan iso juttu, että mahdolliset mukulat saavat hänen sukunimensä. Hänellä kaksi siskoa, joten mies näkee, että hän on yksin vastuussa oman perhenimensä jatkamisesta. Sukunimemme eivät vain toimisi yhdistelmänä. Kompromissina olemmekin sopineet, että minä päätän lasten etunimet ja aion siirtää kauniit suvussa kulkeneet nimet mukuloille, mies saa antaa sukunimensä.

    VastaaPoista
  6. Mä myös pidän oman nimen, se on ollut mulle aina selvää. Kerroin sen tulevalle miehelleni jo ennen kuin edes seurusteltiinkaan!:D Meillä molemmilla on tosi tavalliset sukunimet, joten koen, että ei ole järkeä vaihtaa tavallisesta toiseen. Ja itsestä tuntuu, että omasta identiteetistä vietäisiin oman sukunimen kanssa iso pala pois. Me ollaan myös päätetty, että jos saadaan lapsia, niin he saavat isänsä sukunimen.

    VastaaPoista
  7. Vaihdan oman, harvinaisemman nimen mieheni erittäin yleiseen siksi, että olen jo 40 vuotta tavannut sitä oman sukunimeni oikeinkirjoitusta ja nyt riittää. Ei vais, onhan syy tuokin, mutta isompi syy on että haluan kunnioittaa aviomiestäni ja suomalaisia perinteitä ottamalla mieheni nimen. Näin konsercatiiviseksi olen tullut...en tiedä milloin, mutta jossain vaiheessa elämän varrella ;)

    VastaaPoista
  8. Moi :)
    Saanko kysyä, että voiko noita maailmanlaajuisia saman nimisten lukumääriä hakea jonkun nettisivun kautta?
    -Nasu-

    VastaaPoista
  9. Mun on todella vaikea luopua nimestäni, koska se on niin suuri osa mun identiteettiä. Minulla on suomalainen sukunimi, mutta varsin harvinainen sellainen ja samalla etunimi+sukunimi yhdistelmällä ei ole Suomessa toista.
    Jos taas ottaisin mieheni todella tavallisen (jopa hieman ruman) sukunimen, olisi samannimisiä Suomi pullollaan :/ Tää kuulostaa nyt karulta, mutta haluan pitää oman nimeni, vaikka sen tavaaminen muille ärsyttää ja vaikka se on vähän erikoinen...ennemmin niin kuin että muutun loppu iäkseni "maija meikäläiseksi".

    Mulle miehen nimen ottaminen on perinteenä täysin merkityksetön... nimi on kuitenkin minun kannettava joten sen olisi parempi olla mieleinen. Mieheni ei taas halua minun nimeäni, koska se on 'liian erikoinen'. Joten näillä näkymin omilla mennään ja sulassa sovussa ;)

    - Nora-

    VastaaPoista
  10. Minunkin poikaystävällä on suojattu ja aikasta harvinainen sukunimi, mutta sukunimen edustajista löytyy myös ihan nuoriakin, joten se ei ole katoamassa. En halua poikaystäväni sukunimeä, koska se on outo. Enkä tykkää siitä. Tykkään omasta sukunimestäni ja se on osa minun identiteettiä.

    VastaaPoista
  11. Ihan vaan kommenttina ylläolevaan, jos vaihtaa sukunimensä suomalaisten perinteiden kunnioittamisessa, niin kyseessä ei ole kovin pitkä perinne ja oikeasti perinteinen tapa on pitää oma nimensä:

    "Sukunimikäytäntö avioliitossa on muuttunut aikojen kuluessa. Perinteinen tapa oli, että vaimo säilytti avioliitossa oman sukunimensä. Käytäntö alkoi murtua 1800-luvun jälkipuoliskolla. [11] Vuoden 1929 avioliittolaki sääti, että vaimon oli otettava miehensä sukunimi tai yhdistelmänimi. Vuonna 1986 laki muuttui. Uusi sukunimilaki määräsi, että puolisot saattoivat ottaa yhteisen nimen, pitää omat sukunimensä tai jompi kumpi puolisoista saattoi ottaa yhdistelmänimen." [lainaus wikipediasta artikkelista "sukunimi"]

    Lisäksi "suojattu sukunimi" käsite on nykyään hieman vanhentunut, sillä jokainen sukunimi on suojattu (ei voi ottaa jo käytössä olevaa sukunimeä käyttöönsä vaikka se olisi Virtanen, jossei siihen ole jotain sidettä esim. sen nimisen esi-vanhemman muodossa).

    t. Liina, joka suomalaisen perinteen vuoksi piti oman nimensä, vaikka miehellä on kauniimpi ja harvinaisempi (tosin oikeasti vahvempi syy on että nimeni on osa identiteettiäni ja en halua siitä siksi luopua, käytännön syynä myöskin että se on osa ammatillista identiteettiäni, joten 10 vuoden uran luonnin jälkeen vaihtaminen vähän kuin kadottaisi kaiken jo tehdyn).

    VastaaPoista
  12. Hmm... hyvin on tullut esille kyllä koko sukunimiasian kirjo tässä ja ihan mielenkiinotoista keskustelua.

    Minusta on todella jokaisen itse mietittävä mitä haluaa ja mistä syistä. Itse en myöskään ole ottamassa miehen sukunimeä pelkästään perinteen, harvinaisuuden takia tai sen katoamisen pelossa. Ehkä suurin syy miehen sukunimen ottamiselle on se, että koen sen olevan minulle läheisempi kuin oman sukunimeni. Tämä varmaankin johtuu siitä etten ole sukunimeäni kantavien ihmisten kanssa ollut tekemisissä reiluun kymmeneen vuoteen (paitsi tietysti isukin <3), kun taas miehen suku otti minut vastaan ihan kuin olisin kuulunut sukuun aina, he ovat yksinkertaisesti minulle läheisempiä <3 En myöskään koe, että oma sukunimeni olisi millään tavalla osa identiteettiäni.

    Nasulle olisi tässä linkki väestörekisterin nimipalveluun (tarkemmin sukunimihakuun), josta löytyy myös ne maailmalla seikkailevat samaa nimeä kantavat ihmiset :)

    Heidi: Oi, ihanaa <3 Mä olen jälkikäteen monesti miettinyt tuliko valittua oikea väri, mutta tämä jollain tapaa helpotti kaikkia päässä risteileviä ajatuksia :P Niin ja aina kun pääsen pukua sovittamaan niin kyllä se päällä taas tuntuu niin oikealta väriltä ;)

    Noi R-kirjaimet on kyllä hankalia kun niitä on suomalaisissa sukunimissä niin paljon!

    Anonyymi (2/10/11 klo.18.27): Hienoon ratkaisuun minusta olette päätyneet! Kaunis ajatus myös antaa sinun suvussasi kulkeneet nimet lapsille+mieheltä sukunimi :)

    Bride: Sitä se teettää! ;)

    Varpunen: Tuota en ollut tullut ajatelleeksikaan! Totta muuten on, että nimestä jos pitäisi päätellä onko henkilö naimisissa vai ei niin varmaksi sen voi sanoa ainoastaan yhdistelmänimestä.

    VastaaPoista
  13. Minä menin heinäkuussa naimisiin ja otin mieheni sukunimen. Se oli kyllä mulle aivan selvä asia alusta asti :) Ainoa ärsyttävä juttu tässä nimenvaihdossa on että mieheni sukunimi on vähän erikoinen ja minun pitää aina nykyään tavata nimeni joka paikassa. Tyttönimeni oli niin helppo ettei kukaan koskaan kysynyt :) Mutta onhan sekin ihan kiva asia, taidan olla nyt ainoa suomessa tällä nimiyhdistelmällä :)

    VastaaPoista
  14. Meillä minä aion pitää oman sukunimeni. Tätä nimeä on maailmassa 5kpl joten ei tule mieleenkään vaihtaa. Päätökseeni ei liity mitenkään arvostukseni miestäni kohtaan vaan mielestäni on tärkeää jatkaa näin harvinaista nimeä.

    Kaikki nimet ovat nykyään suojattuja. Kukaan ei voi vaihtaa nimeään esim Saariseksi, Virtaseksi, Korhoseksi jne ellei ole hyvin läheistä sukua/nai sellaisen nimen omaavaa.

    Mikäli lapsia tulee, tulevat he saamaan minun sukunimeni. Miehelläni on ex-vaimonsa sukunimi joten kaipaa "tyttönimeään". Mahdollisesti ottaa yhdistelmänimen (oma alkuperäinen sukunimensä-minun sukunimi)

    VastaaPoista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...