Hääpainajaiset - mistä näitä oikein tulee?

Uskaltaisin väittää, että melkein jokainen morsian on nähnyt joitakin häihin liittyviä unia ennen häitään. Mulla itsellä on ollut aina hyvin vilkas mielikuvitus ja olen kirjoittanut kaikenlaisia tarinoita ja novelleja siitä asti kun opin kirjoittamaan (vaikka silloin tarinoiden laatu taisi olla luokkaa "kissa kiipesi saunan lauteelle ja koska siellä oli lämmin se nukahti.").

kuva: shannonandevan.blogspot.com

Omat hääuneni ovat kaikki olleet painajaisia. Hääpainajaisissa on yleensä unohdettu lähettää kutsut, vieraat ovat menneet väärään juhlapaikkaan, kaikki vieraat ovat olleet tuntemattomia ihmisiä, olen mennyt yöpuvussa vihille, kätellyt onnittelujonossa Tarja Halosta...jatkanko vielä? :P

Yhdessä enemmän koomisessa kuin panajaismaisessa unessa oli hääpäivän aamu kun tajusin, ettei meillä ollut kuvaajaa ja niinpä palkkasimme sillä sekunnilla jonkun todella kehutun kuvaajan. En muista kuvaajasta mitään muuta kuin, että kyseessä oli nainen. Kesken hääpäivän tajusin, että valokuvaaja otti kuvia vain vieraiden kengistä. Olin aivan paniikissa ja ajattelin, että kello on vasta viisi, mun on pakko soittaa nyt Janne Miettiselle (joka on siis meidän kuvaaja), kun on vielä aikaa pelastaa loppuillan kuvat. Muistan itkeneeni puhelimeen, että Janne sun on pakko tulla heti kuvaamaan meidän häät, kun meille jää muuten vain muistoja millaiset kengät ihmisillä on. :P

kuva: thecharitywedding.com

Toisessa unessa ihmiset oli kutsuttu juomaan yhdet drinkit jonnekkin isoon aavemaiseen tilaan lähellä Helsingin Tuomiokirkkoa jossa meidät oli unessa tarkoitus vihkiä. Muistan vain osan vieraista olleen nauttimassa drinkkejä, koska kaikki eivät olleet saaneet kutsua. Tajusin kesken kaiken, ettei mulla ole hääkimppua eikä edes hääkampausta. Lähdin hääpuku päällä juoksemaan keskustan sumuisille kaduille, joilla ei näkynyt mitään elämää. Koko keskusta oli autio ja savuinen (?). Juoksin kaikki mahdolliset kukkakaupat läpi, jotka muistuttivat enemmän Harry Potterista tutun Viistokujan liikkeitä, kuin normaaleja kukkaputiikkeja. Lopulta löysin yhdestä liikkeestä valmiin kimpun, joka oli tehty hmmm...hyvin mielenkiintoisista kukista, mutta ainakin värit olivat juuri sellaiset kuin halusin. Vihkimiseen oli aikaa enää viisi minuuttia juostessani ylös Tuomiokirkon portaita tukka levällään. Väänsin siinä jonkun pikanutturan ilman ainuttakaan kiinnikettä ja olin valmis vihille. Ainoa vaan, ettei kirkossa ollut ketään.

Viistokuja Harry Potter elokuvista / kuva: wikia.co

Näiden unien perusteella ajattelin, että älyttömin uneni häistä olisi jo nähty. Hääpainajaiseni ottivat kuitenkin aimo harppauksen viime yönä eteenpäin kaikessa älyttömyydessään. Olimme keskellä Nälkäpeliä vieraidemme kanssa. Oikeasti ensimmäinen oikea PAINAJAINEN. Jostain syystä Nälkäpelin areena oli synkkä linna ja meidän oli tarkoitus mennä siellä naimisiin. Meidän ja vieraiden piti myös koko ajan olla varovaisia ettemme paljasta Nälkäpeliä pelaaville missä olimme. Oma tätini oli tehnyt hääkimpun minulle ruskeista (tai vain kuolleista) kallaliljoista. Ottaen huomioon kuinka ahdistava uni oli niin eihän sellainen kimppu nyt tosimorsiolle kelvannut ja lähdin etsimään itselleni uutta kimppua. Hyppelin linnassa kaikenlaisia salareittejä "todella huomaamatoman" hääpukuni kanssa. Tajusin jossain vaiheessa olevani painajaisessa ja helpotuksen tunne oli aivan lamauttava. Taisin herätä herätyskellon pirinään tämän tajuttuani.

kuva: budgetbride.com

Unet ovat joka kerta niin todentuntuisia, että oikeasti herätessäni luulen meidän olevan jo naimisissa ja olen pettynyt siihen kuinka huonosti häät menikään. Toki selvittyäni unenpöpperöstä valtaa mieletön helpotus, ettei häät olekkaan vielä ohi ja menneet kuten unessa. Kuitenkin viime aikoina olen onneksi jo unessa alkanut kyseenalaistamaan tapahtumat ja pohtimaan, onko tämä todellisuutta vai sittenkin uni jossa olen.

On se mieli kyllä kumma juttu. Luulen hääpainajaisteni ottavan myös pontta elokuvista, joita olen viimeaikoina katsonut. Taidan tästä lähtien katsoa vain piirrettyjä, joista saisi aikaan kyllä vaikka mitä painajaisia... ostoskanavaa.

Ehkä mun pitäisi lakata lukemasta myös Daily Mailia, jottei alitajunta saa näistä liikaa inspiraatiota.

Muita kohtalotovereita? Aurinkoprinsessakin näki ensimmäisen häääpainajaisen...onkohan näiden painajaisten takana tämä keväinen kiire ja stressi?